Koska USA:n merijalkaväki pystyy hyväksilukemaan ulkomaalaisista koulutuksista ainoastaan Saksassa, Isossa-Britanniassa tai Kanadassa annetut koulutukset, lähetettiin minut maailman kuuluisimman taitolentoryhmän, Blue Angelsien kotitukikohtaan NAS Pensacolaan puolitoista viikkoa kestävään vesipelastautumiskoulutukseen. En edes liittynyt osaksi kertaajakoulutusta, vaan minut istutettiin aloittavien lento-oppilaiden kanssa samoille tunneille. Oli hyvä saada vähän perinpohjaisempi infopaketti ihan käytännössä varusteista, joillaisilla tulen lentämään seuraavan kolmen vuoden ajan.
Kuten jo todettu, vaikka USA:n ja Suomen Hornetit ovat ulkoisesti lähes samanlaisia, on niissä kuitenkin paljon eroja. Suomalaisissa F/A-18 Horneteissa ovat vyöt poikkeuksellisesti integroitu penkkiin ja amerikkalaisissa koneissa käytetään valjaita (harness) jotka kytketään penkissä oleviin klipseihin. Ilmeisesti meidän vyöjärjestelmämme on todettu ainakin joiltain osilta paremmaksi, koska uudemman sukupolven hävittäjässä, F-35:ssä on kuulemma siirrytty samanlaiseen järjestelmään kuin meidän Horneteissamme.
Vaikka suurimman osan koulutuksessa käsiteltävistä asioista tiesin jo entuudestaan, oli se erittäin hyvä kertauspaketti. Koulutuksessa lähdettiin liikkeelle aivan perusasioista, kuten lentämiseen liittyvistä fysiologisista ilmiöistä. Osassa asioista mentiin vähän syvemmälle kuin suomalaisessa koulutuksessa ja olin erittäin tyytyväinen kyseiseen teoriapakettiin.
Parin teoriakoulutuspäivän jälkeen pääsimme kokeilemaan vajaahappilentämistä. Kyseinen simulaattorilento on paljon kevyempi sisällöltään kuin Suomessa annettava vajaahappikoulutus. Happiongelmien tunnistaminen on erittäin merkittävä turvallisuustekijä. Varsinkin lentokaluston ja sen eri järjestelmien vanhetessa, on happijärjestelmän ongelmat yleistyneet maailmanlaajuisesti. Navytimes.com nettisivusto kertoo, että Navylla ja Marine Corpsilla on vuosittain yli 100 vaaratilannetta happijärjestelmiin liittyen.
Simulaattorilennolla jo muutamassa minuutissa saadaan kuuppa suoraan sanoen niin sekaisin, että toimintakyky on täysin olematon. Koulutuksen ideana ei olekaan harjoitella toimintaa vähäisen hapen alla, vaan tunnistaa happijärjestelmän ongelmat sekä niistä johtuvat omat fysiologiset oireet. Kun ohjaaja oppii tunnistamaan hapenpuuttetilanteen, pystyy hän tekemään siihen liittyvät hätätoimenpiteet tarpeeksi ajoissa. Näiden toimenpiteiden avulla kone voidaan turvallisesti lentää takaisin tukikohtaan ja saattaa lentäjä sekä kone jatkotutkimuksiin.
Viime vuosina olen huomannut, että amerikkalaiset ovat alkaneet kiinnostua muidenkin maiden asioista, eikä vain USA:n sisäisistä asioista. Paikalliset laskevat usein leikkiä siitä kuinka tietämättömiä he ovat muiden maiden asioista. Toisaalta pitää muistaa, että USA on pinta-alaltaan vain 3% pienempi kuin koko Eurooppa, eli paljon jo riittää tapahtumaa täällä heidän kotimaassaankin.
Meillä suomalaisilla olisi paljon opittavaa paikallisten avoimesta kulttuurista. Vaikka tunnenkin USA:n kulttuuria jo jonkin verran, aina aika ajoin minut yllättää kuinka joku ventovieras saattaa kysyä ystävällisesti kadulla että "Mitä kuuluu?" tai "Miten menee?" Se on erinomainen tapa aloittaa pieni small-talk, joka meille suomalaisille on aika ajoin niin kovin hankalaa. Toisekseen ihailen paikallisten intohimoa käydä asioihin käsiksi. Ei siis konkreettisesti tai fyysisesti, vaan se miten erilaiset projektit ja työt aloitetaan. Pelastautumiskoulutuksen kaikkein tylsimmätkin oppitunnit olivat erittäin mukaansatempaavia ja tuntien pitäjät olivat erittäin paneutuneita ja innoissaan pitämästään aiheesta. Kukaan ei täällä aloittanut tuntia: "No, mut nyt käskettiin pitämään tää tunti. Tuli vähän puskista, enkä oo hirveesti kerennyt valmistautumaan. Katotaan mitä tästä tulee..." Jokainen oppitunnin pitäjä piti tuntinsa niin kuin se olisi juuri se kaikkein tärkein ja mielenkiintoisin asia.
Koulutuksen huipennus oli simuloitu helikopterin putoaminen veteen, josta meidän koulutettavien piti päästä turvallisesti ulos, niin päivällä kuin yöaikaankin. Yötoiminta kuvattiin pimennyslaseilla, mikä aiheutti sen, että pelastusovet piti avata käsikopelolla. Tämä oli hyvä muistutus siitä, miten tärkeää on tutustua hätäuloskäyntien sijaintiin sekä erilaisiin ovien avausmekanismeihin jo etukäteen. Kyseisen "Helo Dunkerin" yhden vaiheen voi katsoa tästä.
 |
| Oma koulutus meneillään. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti