Edessä ensimmäinen työpäivä. Kolminkertaiseen herätyskellovarmistukseen ei tänä aamuna tarvinnut turvautua, kun pieni asiaan kuuluva jännitys piti huolen heräämisestä jo sopivasti ennen puoli kuutta. Puin M51 paraatipuvun ohjeiden mukaisesti päälleni, laitoin naaman ja tukan kuntoon ja lähdin siirtymään kohti MCAS Miramarin tukikohtaa.
Olin sopinut tapaavani yhteyshenkilöni laivuerakennuksen edessä 0730. Tällä kertaa ei kuitenkaan voida puhua osaltani sotilaallisesta tarkkuudesta, koska saavuin paikalle jo 0705. Paljon varoitellut aamuruuhkat eivät olleet nimittäin vielä kerenneet alkaa ja matka taittuikin noin puoleen tuntiin. Onneksi paikalle saapui jo muitakin lentoupseereita joiden mukana pääsin sisään laivuerakennukseen.
Ulkomaisen opettajan saapuminen VMFAT-101:een ei ole ilmeisesti ihan jokapäiväinen juttu. Oliko syynä sitten nimenomaan suomalaisen vaihtopettajan saapuminen ensimmäistä kertaa tai jokin muu, mutta sisäänkirjautumisprosessi oli hiukan epäselvä minua vastaanotettaessa. Asiaa tietenkin vaikeutti se, ettei minulla ollut tässä vaiheessa vielä paikallista sosiaaliturvatunnusta, jonka tarvitsee lähes jokaiseen käyttölupa-anomukseen, lentovarusteiden sovittamiseen, kulkuoikeuksiin... Laivueella oli kuitenkin selkeät pelimerkit mitä asioita sisäänkirjautumisessa tulisi huomioida ja pienen alkukankeuden jälkeen saimme hommat liikkeelle. Uutta tämä ei kuitenkaan ollut, olihan laivueesta juuri lähtenyt kaksi brittiopettajaa takaisin kotimaahansa.
Kello yhdeksältä minulle oli varattu tapaaminen laivueen komentajan kanssa. Eversti Burton halusi painottaa minulle tervetulopuheessaan kolmea merijalkaväkeä kuvaavaa sanaa:
Professional, ammattitaitoinen.
Courteous, kohtelias.
Deadly, tappava.
Mielestäni nämä kolme sanaa kiteyttävät erittäin hyvin koko merijalkaväen olemuksen. Heidän tunnuslauseensa "Semper Fidelis" tai paremmin tunnettuna sen lyhennetty versio "Semper Fi", "aina uskollinen", kiteyttää asian yhtälailla. Merijalkaväki ei ole vain puolustushaara, se on elämäntapa. "Semper Fi" syvin olemus on ymmärtääkseni se, että omistaessasi elämäsi Marine Corpsille, pitää se myös huolta omistaan.
Tapaamisen jälkeen vaihdoin paraatipukuni tuttuun, melko räikeästi muiden hiekanvärisistä haalareista erottuvaan vihreään lentohaalariini. Seuraava kohtaus olisi voinut olla vaikka jostakin elokuvasta: Eversti Burton päätti tulla vielä juttusilleni juuri kun vedin haalarini vetoketjun kiinni. Hän huusi juuri ovelle tullessaan: "Yo, Stallion" ja heitti laivueen tunnukset minulle. Onneksi refleksini toimivat hyvin ja nappasin vähän ohimenevän heiton näppärästi kiinni. Kiitin herra everstiä, hän iski silmää ja poistui sanaakaan sanomatta takaisin työn ääreen. Jälkeenpäin mietittynä oli aika hemmetin hyvä juttu, että sain kopin kyseisessä tilanteessa. Laivuetunnus on lentäjille lähes pyhä asia, niitä ei yleensä vaihdeta tai anneta kuin erittäin arvostetuille tai ne omalla työllään ansainneille henkilöille. Olisi ollut aika huono alku pyyhkiä lattiaa heti yksillä laivueen arvokkaimmista asioista. Nyt rinnassani komeilee VMFAT-101 Sharpshootersien tunnus.
Lentäjien callsignien takana on aina jokin tarina. Ne saatetaan antaa ihmisten toimintatapojen, ominaisuuksien, luonteenpiirteen tai ihan puhtaasti vaikka tekemisten tai kömmähdysten perusteella. Oma callsignini "Stallion" on monien mielestä ollut erittäin vaikuttava kutsumanimi, tarkempaa taustaa callsignilleni en ole vielä työyhteisössä valottanut. Paikallisissa on mm. Crow, Postal, Stork ja Bildo, joihin kaikkiin liittyy varmasti upeita tarinoita, joiden kuulemista odotan innolla.
Ennen lentovaiheen alkamista tulen suorittamaan paljon kertauskokeita F/A-18 Hornetin osalta. On äärimmäisen tärkeää opiskella kaikki juurta jaksaen, koska jatkossa opettajana voin myös vaatia oppilailta kyseisiä asioita ja pitää tavoitetason korkeana. Jos oppilaille annetaan siimaa, saattaa heidänkin silmissään vaadittu vaatimustasoa laskea ja näin tulokset huonontua.
Aluksi tulen lukemaan Hornetin ohjekirjoja, koska paikalliset koneet ovat eri päivitystasolla kuin Suomen Ilmavoimien Hornetit, pääosin siis vähän vanhemmalla päivitystasolla. Tulen lentämään myös F/A-18B -mallia, mikä poikkeaa Suomen F/A-18C/D koneista jonkin verran. Kun kertauskoulutus on suoritettu, lennetään simulaattorilentopaketti. Sen jälkeen siirrytään oikeaan lentovaiheeseen, joka pitää sisällään vielä IUT (Instructor Under Training) lentokoulutusohjelman, paketin jolla varmistutaan minun olevan kykeneväinen toimimaan F/A-18 opettajana osana laivueen lentopalvelusta.
Tämän hetken suunnitelmien mukaan minut sijoitetaan A/G (Air to Ground, ilmasta-maahan) työryhmään, joka vastaa ilmasta-maahan koulutuksen läpiviennistä. Se on omalta osaltani erinomainen päätös, koska yksi suurimmista asioista mitä kolmen vuoden opettajavaihdolta haetaan, on Hornetin ilmasta-maahan aseiden tuomien uusien suorituskykyjen integrointi ja kehittäminen. Näin ollen pääsisin olemaan asian ytimessä heti alusta alkaen. Suomen Ilmavoimien erityisosaaminen on tähän saakka ollut ehdottomasti ilmasta-ilmaan sodankäynnissä. Vaikka minut sijoitettaisiinkin ilmasta-maahan työryhmään, en varmasti tule toimimaan pelkästään kyseisen kokonaisuuden parissa. Varmasti USMC:llä on intressejä laittaa minut yhtälailla aika ajoin osaksi ilmasta-ilmaan tehtäviä, joita olen pääsääntöisesti 8-vuotisen Hornet-lentäjän urani harjoitellut.
Vaikka muutaman vuoden ilmataistelulennonopettajan työn jälkeen olen takaisin oppilaan penkillä, olen erittäin motivoitunut ja innoissani tulevista viikosta ja työtehtävistäni. Rock on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti