Lennonopettajavaihto USMC:n kanssa

Tässä blogissa käsitellään Suomen Ilmavoimien lentoupseerin kolmen vuoden komennusta USA:han, MCAS Miramarin tukikohtaan. Tuon ajanjakson aikana tulen toimimaan lennonopettajana 3rd Marine Air Wingin osana, VMFAT-101:ssä, koulutuslentolaivueessa. Ajatukset blogissa ovat täysin henkilökohtaisia, eivätkä näin ollen välttämättä aina vastaa Suomen Ilmavoimien kantaa.

Olen mukana Suomen Ilmavoimien ja Yhdysvaltain merijalkaväen välisessä lennonopettajavaihto-ohjelmassa. Vaihto-ohjelmien tavoitteena on oppia uutta toisten kansallisuuksien toimintatavoista, jakaa tietoja ja näiden avulla kehittää omien asevoimien tehokasta toimintaa. Kyseisen kaltainen F-18 lennonopettajavaihto on ensimmäinen laatuaan Suomen Ilmavoimissa.

Sain tiedon valinnastani kyseiselle komennukselle viime vuoden joulukuussa. Valinta oli kieltämättä hienoinen yllätys, koska hakijoita oli paljon. On suuri kunnia olla ensimmäinen suomalainen F-18 lennonopettaja ulkomailla. Aiemmin Ilmavoimista on nimittäin ollut määräaikaisia vain Hawk-suihkuharjoitushävittäjien vaihtolennonopettajia Kanadassa vuosina 2002-2005 ja 2010-2012.

Valmisteluvaihe vaati paljon työtä monilta tahoilta, koska tämän kaltaista lennonopettajavaihtoa ei ole aiemmin tehty. Ilmavoimilla on paljon vakituisia tai säännöllisesti toistuvia työtehtäviä ulkomailla, muuta uuden luominen tyhjästä on aina haastavaa. Erityisesti kun kanssapelurina on melko vahvaan paperisotaan luottava USA.

Kulttuurishokki San Diegoon saapuessa ei ollut lopulta kovin suuri. Vaikka aikaeroa Suomeen on 10 tuntia, kääntyi unirytmi melko kivuttomasti paikalliseen aikaan. Se mikä näin sotilaana on merkittävä asia, on paikallisten suhtautuminen sotilashenkilöstöön. Suomessa patriotismi aiheuttaa aina karsastusta. Näin upseerina en edes kovin usein kerro uusille ihmisille mitä teen työkseni, koska se aiheuttaa aina vähän erikoista vibaa kanssaihmisissä. Täällä muun muassa kirjautuessani hotelliin, kysyttiin pitkän vierailun syytä ja vastatessani työskenteleväni US Marine Corpsin kanssa seuraavat kolme vuotta, oli vastaus hyvin arvostava: "Thank you for what you do. Thank you for doing it for all of us."

Heti kahden ensimmäisen San Diegossa viettämäni päivän aikana kantautui korviini jo kaksikin erittäin ikävää uutista. Ensin keskiviikkona 27.7. kahta poliisia ammuttiin lähellä San Diegon keskustaa ja seuraavan päivän iltana 28.7. tapahtui Miramarin tukikohdassa ohjaajan hengen vaatinut F-18 onnettomuus. Todella surullisia tapahtumia ja valtavasti voimia heidän perheilleen. Näköjään täällä isossa maailmassa sattuu ja tapahtuu.

Huomenna on ensimmäinen työpäiväni uudessa väliaikaisessa kotimaassani. Ainakin itselleni tärkeä ohje on pysyä nöyränä muttei nöyristellä. Näin pienen valtion Ilmavoimien edustajana voi alkuun varmasti tuntua hämmentävältä olla mukana maailman suurimman sotamahdin organisaatiossa, joukossa joka on käynyt aktiivisesti useissa operaatioissa ympäri maailmaa. Eräs paikallinen ohjaaja sanoi keväällä tutustumismatkani yhteydessä, että he ovat innoissaan kun saavat suomalaisen hornet-lentäjän joukkoonsa. Saattaisi kuulemma olla jopa mahdollista, että pitkästä aikaa tukikohtaan tuleva komennusopettaja opettaisi heitäkin lentämään paremmin.

Tärkeimmät Hornet-hihamerkkini.

Vasemman puoleisin merkki on Hävittäjälentolaivue 21:n tunnus. Kyseessä on nyt jo lakkautettu Pirkkalassa toiminut hävittäjälaivue, jossa sain oman F-18 koulutukseni. Keskimmäinen on hornet-lentäjille annetun koulutuksen tunnus. Oikeanpuoleisin on Hävittäjälentolaivue 31:n tunnus, laivueen jossa työskentelin ilmataistelulennonopettajana ennen komennustani.